TARINOITA
TYÖKOIRINA TOIMIVIEN KASVATTIENI ARJESTA, osa 7: Mölli ja Riemu (ex Riesa), lihakarjatila Haapavesi
Little Freak’s Hoda & Little Freak’s Mayra
DRAAMAA
HAAPAVEDELLÄ
Lokakuu 2018
Loppusyksyn
kauniissa auringonpaisteessa oli sopiva hetki siistiä laitumen langanalusia.
Niinpä Mäen tilan isäntä Jarmo Junno suuntasi takimmaiselle laidunlohkolle
trimmerin kanssa.
Aikansa
langanalusia leikeltyään, Jarmo kuuli trimmerin pärinän yli kauempaa laitumelta
epämääräistä hälyä ja huutoa. Silmiään siristäen hän yritti nähdä aurinkoa
vasten laitumelle. Lehmät juoksivat villiintyneinä ympyrää tiiviissä ryhmässä
ja viskoivat ilmaan tummaa epämääräistä myttyä. Jarmo nappasi mukaansa tukevan
kepin ja lähti juoksujalkaa paikan päälle.
Lähemmäksi
päästyään hän näki kauhukseen, että lehmien ilmaan heittelemä mytty oli
naapurin koira. Lehmät hyökkivät hurjistuneina laitumelleen tunkeutuneen koiran
päälle, talloivat sitä eivätkä noteeranneet Jarmon yrityksiä huitoa niitä
kauemmas. Yhdessä isänsä kanssa he onnistuivat lopulta saamaan lehmät sen
verran loitolle koirasta, että Jarmo ehti napata sen syliinsä. Isän turvatessa
Jarmon selustaa pitämällä toistuvasti hyökkäilevät lehmät kauempana, Jarmo
lähti viemään koiraa talolle päin. Siinä vaiheessa oli jo selvää, että laitumelle
eksynyt koira ei ollut enää elossa.
Lehmät saattelivat
laitumelta poistuvaa Jarmoa ja hänen isäänsä koko matkan hyökkäysasemissa. Valitettavasti
niiden aikaisemmin täysin hyväksymä, tilan oma koira Mölli, oli myös kuullut
metelin kauempana sijaitsevalle navetalle ja tuli laitumelle heitä vastaan.
Sekin joutui lehmien silmittömän raivon kohteeksi. Joku lehmistä nakkasi sen
sarvillaan muutaman metrin päähän selälleen. Lehmän rynnättyä uudelleen Möllin
kimppuun, ehti se kuitenkin nousta jaloilleen ja tarttua lehmää turvasta. Niin hurjalta näytti lehmän säntäileminen
pitkin peltoa koira turvasta roikkuen, että Jarmo pelkäsi myös Möllille käyvän
huonosti. Lopulta Mölli päästi irti ja lehmän juostua pois, se palasi isäntänsä
luo lysähtäen tämän jalkoihin.
Ikävässä
kohtaamisessa oli ainekset suurempaankin tragediaan, mutta lopulta vammat
jäivät vähäisiksi, vain takajalasta löytyi nirhauma. Henkinen järkytys oli suurempi ja loppupäivän Mölli pysytteli suosiolla pois laitumelta. Tunnin verran
lehmät vielä huutelivat levottomasti ja juoksentelivat laitumella edes takaisin,
sitten tilanne alkoi rauhoittua.
Kauan ei
Mölli jaksanut asiaa kuitenkaan murehtia, vaan lähti jo seuraavana päivänä
lehmien sekaan omalle kierrokselleen. Rauhoituttuaan ja yön yli levättyään lehmät
tunnistivat heti Möllin ja ottivat oman vartijansa hyvin vastaan niin kuin
ennenkin. Vaarallisesta tilanteesta selvittiin säikähdyksellä ja yhdellä
uhrilla, jonka Jarmo kävi viemässä naapurille vielä samana iltana.
Syyskuu 2018
Riemun
kiiman alettua syyskuussa oli koirat pakko eristää ja niinpä Riemu pääsi tupaan
nukkumaan. Voimakkaasti vartioivana yksilönä se piti toki silmällä tilan tapahtumia
tuvasta käsin ja eräänä aamuyönä herätti Jarmon raivoisalla haukullaan. Koska
koira oli poikkeuksellisen tiukkana, katsoi Jarmo paremmaksi käydä ulkona tarkistamassa
tilanne. Hän otti Riemun mukaan ja laittoi sen kiinni talon seinässä olevaan
vaijeriin siksi aikaa, kun käy pihatolla.
Riemun
kiihkeän raivon saattelemana Jarmo lähti taskulampun kanssa pihatolle
rakennusten toiselle puolelle. Jossain vaiheessa Riemun haukku lakkasi ja kun
Jarmo tuli takaisin talolle, ei koko koiraa näkynyt enää missään. Se oli
kiskaissut vaijerin irti seinästä ja lähtenyt havaitsemansa
uhan perään.
- Kovasti mietitytti, mitä se näki tai haistoi, kun haukkui niin raivoisasti ja lähti lopulta niin voimalla, että repäisi seinään pultatun vaijerin mukaansa. Tilalla
olisi ollut kiire päivä, mutta eihän sitä Riemua voinut jättää valtoimenaan
juoksemaan, tuumi Jarmo.
Niinpä aamun sarastaessa Riemua etsittiin neljän miehen voimin yhdeksän tuntia ja kun etsinnät eivät
tuottaneet tulosta, tilasi mies epätoivoissaan paikalle etsijäkoiran. Tunnelma
oli apea. Naapuri laittoi Facebookiin ilmoituksen karkurista ja lisäkäsiä oli
tulossa avuksi vielä töiden jälkeen.
Lopulta Jarmo löysi koiransa kuitenkin
itse noin 1,5km päästä tilaltaan. Se oli jäänyt vaijerista kiinni puiden
ympärille ja nökötti puun juurella, jossa sillä oli enää 20cm liikkumavaraa. Koiran
löytyminen metsästä oli niin suuri molemminpuolinen ilo ja helpotus, että
hetken aikaa Jarmo vain halaili karkuriaan. Sulan maan aikaan ei jälkiä kovaan
maahan juuri jää, joten syy yölliselle raivolle ei koskaan selvinnyt.
Vaikka Riemu
on omalla reviirillään tinkimätön vahti eikä hyväksy vieraita lainkaan, on se
kuitenkin tutuille ystävä ja tilan ulkopuolella välinpitämätön vieraita
kohtaan. Lomittajaksi Jarmo joutuu kuitenkin aina pyytämään isänsä, koska yhteistyö
Riemun kanssa ei onnistu, jos Jarmo ei ole paikalla eikä oikein silloinkaan.
Mölli hyväksyy yleensä vieraat Jarmon läsnäollessa kunhan saa hetken ensin
rauhassa tarkastella tilannetta ja tulijoita ja todeta itse, että nämä ovat oikealla
asialla.
Tilan lehmät
ovat molemmille koirille tärkeitä ja vasikat ovat erityisesti Riemun silmäterä. Lokakuussa kun
kylmäpihattoa laajennettiin 700m2:llä keväällä tulevia 50 uutta asukkia varten,
se muutettiin samalla kestokuivikkeesta hiekkaparreksi. Navetta ei ollut silloin vielä
valmis, joten pellolle syntyneet vasikat otettiin sadeyöksi sisälle latoon
Möllin ja Riemun kanssa. Riemu hoivasi vasikoita ja molemmat nukkuivat kylki
kyljessä niiden kanssa.
- Pihallakin kulkivat kaikki peräkanaa. Minä kun tulin paikalle, koirat saattoivat lähteä
hetkeksi omille asioilleen. Kun taas palasin takaisin taloon, katselin hyvillä mielin
ikkunasta, kun molemmat koirat palasivat omaehtoisesti vasikoiden luo ja
pitivät niitä tiiviisti silmällä, naureskeli Jarmo tyytyväisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti