SUSIEN PIHAVIERAILUT LOPPUIVAT MARTAN ALETTUA VIETTÄÄ YÖT ULKONA

TARINOITA TYÖKOIRINA TOIMIVIEN KASVATTIENI ARJESTA, osa 6: Martta, Virrat

Little Freak’s Farza

www.kennellittlefreaks.com

Syyskuu 2018

Järveltä nouseva sumu on jo ehtinyt peittää Ylä-Härkösen lammastilan järvenpuoleisen laidunlohkon, kun Martta pääsee töihin. Tilan emäntä, Nina Snellman, avaa petoaidan porttivaijerit ja Martta katoaa haukkuen laitumelle usvaiseen iltahämärään.

- Yleensä Martta käy ensin tervehtimässä lampaat ennen kuin lähtee tutkimaan aluetta, mutta nyt varmaan tuli joku vieras haju nenään ja piti mennä tarkistamaan tilanne, toteaa Nina.

Ylä-Härkösen lammastila Virroilla on luomutila, jossa toimii viljanviljelyn ohella korkeatasoinen jalostuslampola. Koron suku on viljellyt viljaa ja pitänyt karjaa tilalla vuodesta 1906 alkaen. Nykyinen isäntä, Juha Koro, aloitti tilan isäntänä sukupolvenvaihdoksen kautta vuonna 2005 ja keskittyi puhtaasti viljan viljelyyn. Kun Nina muutti tilalle, pariskunta alkoi miettimään lampolan perustamista ja vanhan navetan hyödyntämistä lampaiden kasvatuksessa. Koska tilan pelloista riitti sekä viljelyyn että lammaslaitumiksi, saapuivat ensimmäiset lampaat tilalle vuonna 2012.

Tällä hetkellä Ylä-Härkösen tilalla on noin 70 uuhta, viisi jalostuspässiä ja reilut 100 karitsaa. Tilan uuhet olivat viime vuoden tulosten perusteella kolmansia oman uuhiluokkansa karitsatuotosten perusteella (katraskoko 50-99 uuhta).

Aloitusvuonna lampaat saivat laiduntaa rauhassa vehreillä laitumilla, mutta turvallisuuden tunne loppui nopeasti, kun lähistölle ilmestyi susia jo heti seuraavana vuonna. Nina alkoi ottaa selvää laumanvartijoista, kun oli koiraihminen muutenkin. Pari vuotta hän seurasi tilannetta ja tutustui eri laumanvartijarotuihin kuten maremmaan ja pyreneittenmastiffiin. Hän oli kuitenkin tutustunut opiskeluaikoinaan opiskelukaverinsa kahteen keskiaasiankoiraan eikä saanut rotua pois mielestään.  Aikansa asiaa mietittyään Nina päätyi keskiaasiankoiraan sen käyttöominaisuuksien perusteella. Hän arveli rodun olevan rakenteeltaan kevyempänä myös toimivampi ja terveempi.

Käytyään aikansa läpi suomalaisia kasvattajia, Nina otti yhteyttä minuun 2014 keväällä, jolloin aloimme käydä läpi heidän tilansa tilannetta ja kerroin tarkemmin rodusta, suunnittelemastani pentueesta ja sen takaa tulevista linjoista, joissa oli takana Balkanilla laumanvartijoina toimineita koiria. Loppusyksyyn suunniteltu pentue tuntui taustaltaan kaikin tavoin sopivalta vaihtoehdolta ensikertalaiselle työkoiran ottajalle, mikäli pentueesta löytyisi riittävästi sopivia yksilöitä. Samasta pentueesta meni useita pentuja erilaisille eläintiloille työkoiriksi.

Tarkkailin pentujen käytöstä intensiivisesti eri olosuhteissa ja testailin niitä kevyesti ennen luovutusikää löytääkseni kuhunkin paikkaan sopivan yksilön ja niin päätös Ylä-Härkösen tilalle sopivasta koirasta oli syntynyt ja rauhallinen, tasapainoinen ja itsenäisen tuntuinen Martta muutti Virroille tammikuun lopussa 2015.

Siinä vaiheessa Martta oli jo kovasti odotettu työkoiran alku, koska sudet olivat käyneet röyhkeämmiksi ja ne vierailivat jo pihalla asti. Ensin pikku-Martan täytyi tietysti leimautua lampaisiin ja kasvaa aikuiseksi, jotta pääsisi tekemään töitä.

Martta muutti heti saavuttuaan lampolaan, jossa sillä oli lampaiden keskellä oma turvallinen aitaus, joka suojasi sitä isojen uuhien tallomiselta. Muutamassa päivässä Martta kotiutui lampolaan. Uteliaana pentuna se tutustui lampaisiin nopeasti puuhaillessaan mukana lampolan arkiaskareita, ruokintaa ja kuivitusta, tehtäessä.

Ensimmäisen kevään ja kesän Martta oli vapaana pihalla, mutta syksyllä se alkoi laajentamaan reviiriään ja oli pakko laittaa kiinni silloin, kun se ei ollut lampaiden kanssa laitumella. Tilan läpi kulkevien teiden ja laidunkierron vuoksi, laitumet ovat useammalla peltolohkolla. Kaikilla laitumilla on sähköaidat ja yksi on aidattu petoaidalla.

- Tavallisten matalien kaksilankaisten sähköaitojen taakse Marttaa ei uskalla jättää, ettei se mene yli, jos joku eläin tulee aidan taa. Lähinnä pelkäämme, että se jää auton alle reissullaan. Muuten Marttaa on välillä vaikea saada pois laitumelta, kun se haluaisi jäädä lampaiden luokse, naurahtaa Nina.

Ylä-Härkösen tilalla Martta tekee pääasiassa yötöitä. Se viedään illalla hämärän tullen laitumelle ja haetaan pois aamulla, kun ehditään. Vaikka laitumet ovat vähän kauempana, kuuluu Martan haukku yön pimeinä tunteina ja sen äänestä kuulee, kuinka lähellä tunkeutuja on. Mitä lähempänä on uhka, sitä järeämpi on haukku.

Ninan ja Juhan mukaan Martta on järkevä koira ja juuri sopiva heidän olosuhteisiinsa, kun tilalla kulkee jatkuvasti vieraita ihmisiä. Se on ihmisystävällinen ja rapsuteltavissa, kun oma väki on läsnä, mutta on selvästi ärhäkämpi oudoille tai yöllisille kulkijoille. Autotkin se tunnistaa eikä hauku tutuille autoille.

- Vaikka ison lammaslauman vahtimiseen pitäisi periaatteessa olla useampi laumanvartija, on Martta ajanut asian toistaiseksi hyvin ja pitänyt sudet ja ilvekset loitolla. Viimeinen pihahavainto susista oli toukokuussa 2015. Sen jälkeen kun Martta alkoi olla yötkin ulkona, ei susia eikä ilveksiä ole enää pihapiirissä näkynyt. Uskon, että laumanvartijan ennaltaehkäisevä vaikutus on suuri. Suunnitelmissa on kuitenkin hankkia vahvistusta vartiointiin siinä vaiheessa, kun teemme Martalla pennut.