torstai 28. helmikuuta 2019

DRAAMAA HAAPAVEDELLÄ


TARINOITA TYÖKOIRINA TOIMIVIEN KASVATTIENI ARJESTA, osa 7: Mölli ja Riemu (ex Riesa), lihakarjatila Haapavesi




Little Freak’s Hoda & Little Freak’s Mayra




DRAAMAA HAAPAVEDELLÄ


Lokakuu 2018

Loppusyksyn kauniissa auringonpaisteessa oli sopiva hetki siistiä laitumen langanalusia. Niinpä Mäen tilan isäntä Jarmo Junno suuntasi takimmaiselle laidunlohkolle trimmerin kanssa.

Aikansa langanalusia leikeltyään, Jarmo kuuli trimmerin pärinän yli kauempaa laitumelta epämääräistä hälyä ja huutoa. Silmiään siristäen hän yritti nähdä aurinkoa vasten laitumelle. Lehmät juoksivat villiintyneinä ympyrää tiiviissä ryhmässä ja viskoivat ilmaan tummaa epämääräistä myttyä. Jarmo nappasi mukaansa tukevan kepin ja lähti juoksujalkaa paikan päälle.

Lähemmäksi päästyään hän näki kauhukseen, että lehmien ilmaan heittelemä mytty oli naapurin koira. Lehmät hyökkivät hurjistuneina laitumelleen tunkeutuneen koiran päälle, talloivat sitä eivätkä noteeranneet Jarmon yrityksiä huitoa niitä kauemmas. Yhdessä isänsä kanssa he onnistuivat lopulta saamaan lehmät sen verran loitolle koirasta, että Jarmo ehti napata sen syliinsä. Isän turvatessa Jarmon selustaa pitämällä toistuvasti hyökkäilevät lehmät kauempana, Jarmo lähti viemään koiraa talolle päin. Siinä vaiheessa oli jo selvää, että laitumelle eksynyt koira ei ollut enää elossa.






Lehmät saattelivat laitumelta poistuvaa Jarmoa ja hänen isäänsä koko matkan hyökkäysasemissa. Valitettavasti niiden aikaisemmin täysin hyväksymä, tilan oma koira Mölli, oli myös kuullut metelin kauempana sijaitsevalle navetalle ja tuli laitumelle heitä vastaan. Sekin joutui lehmien silmittömän raivon kohteeksi. Joku lehmistä nakkasi sen sarvillaan muutaman metrin päähän selälleen. Lehmän rynnättyä uudelleen Möllin kimppuun, ehti se kuitenkin nousta jaloilleen ja tarttua lehmää turvasta.  Niin hurjalta näytti lehmän säntäileminen pitkin peltoa koira turvasta roikkuen, että Jarmo pelkäsi myös Möllille käyvän huonosti. Lopulta Mölli päästi irti ja lehmän juostua pois, se palasi isäntänsä luo lysähtäen tämän jalkoihin.





Ikävässä kohtaamisessa oli ainekset suurempaankin tragediaan, mutta lopulta vammat jäivät vähäisiksi, vain takajalasta löytyi nirhauma. Henkinen järkytys oli suurempi ja loppupäivän Mölli pysytteli suosiolla pois laitumelta. Tunnin verran lehmät vielä huutelivat levottomasti ja juoksentelivat laitumella edes takaisin, sitten tilanne alkoi rauhoittua.

Kauan ei Mölli jaksanut asiaa kuitenkaan murehtia, vaan lähti jo seuraavana päivänä lehmien sekaan omalle kierrokselleen. Rauhoituttuaan ja yön yli levättyään lehmät tunnistivat heti Möllin ja ottivat oman vartijansa hyvin vastaan niin kuin ennenkin. Vaarallisesta tilanteesta selvittiin säikähdyksellä ja yhdellä uhrilla, jonka Jarmo kävi viemässä naapurille vielä samana iltana.






Syyskuu 2018

Riemun kiiman alettua syyskuussa oli koirat pakko eristää ja niinpä Riemu pääsi tupaan nukkumaan. Voimakkaasti vartioivana yksilönä se piti toki silmällä tilan tapahtumia tuvasta käsin ja eräänä aamuyönä herätti Jarmon raivoisalla haukullaan. Koska koira oli poikkeuksellisen tiukkana, katsoi Jarmo paremmaksi käydä ulkona tarkistamassa tilanne. Hän otti Riemun mukaan ja laittoi sen kiinni talon seinässä olevaan vaijeriin siksi aikaa, kun käy pihatolla.

Riemun kiihkeän raivon saattelemana Jarmo lähti taskulampun kanssa pihatolle rakennusten toiselle puolelle. Jossain vaiheessa Riemun haukku lakkasi ja kun Jarmo tuli takaisin talolle, ei koko koiraa näkynyt enää missään. Se oli kiskaissut vaijerin irti seinästä ja lähtenyt havaitsemansa uhan perään.

- Kovasti mietitytti, mitä se näki tai haistoi, kun haukkui niin raivoisasti ja lähti lopulta niin voimalla, että repäisi seinään pultatun vaijerin mukaansa. Tilalla olisi ollut kiire päivä, mutta eihän sitä Riemua voinut jättää valtoimenaan juoksemaan, tuumi Jarmo.







Niinpä aamun sarastaessa Riemua etsittiin neljän miehen voimin yhdeksän tuntia ja kun etsinnät eivät tuottaneet tulosta, tilasi mies epätoivoissaan paikalle etsijäkoiran. Tunnelma oli apea. Naapuri laittoi Facebookiin ilmoituksen karkurista ja lisäkäsiä oli tulossa avuksi vielä töiden jälkeen. 

Lopulta Jarmo löysi koiransa kuitenkin itse noin 1,5km päästä tilaltaan. Se oli jäänyt vaijerista kiinni puiden ympärille ja nökötti puun juurella, jossa sillä oli enää 20cm liikkumavaraa. Koiran löytyminen metsästä oli niin suuri molemminpuolinen ilo ja helpotus, että hetken aikaa Jarmo vain halaili karkuriaan. Sulan maan aikaan ei jälkiä kovaan maahan juuri jää, joten syy yölliselle raivolle ei koskaan selvinnyt.

Vaikka Riemu on omalla reviirillään tinkimätön vahti eikä hyväksy vieraita lainkaan, on se kuitenkin tutuille ystävä ja tilan ulkopuolella välinpitämätön vieraita kohtaan. Lomittajaksi Jarmo joutuu kuitenkin aina pyytämään isänsä, koska yhteistyö Riemun kanssa ei onnistu, jos Jarmo ei ole paikalla eikä oikein silloinkaan. Mölli hyväksyy yleensä vieraat Jarmon läsnäollessa kunhan saa hetken ensin rauhassa tarkastella tilannetta ja tulijoita ja todeta itse, että nämä ovat oikealla asialla.

Tilan lehmät ovat molemmille koirille tärkeitä ja vasikat ovat erityisesti Riemun silmäterä. Lokakuussa kun kylmäpihattoa laajennettiin 700m2:llä keväällä tulevia 50 uutta asukkia varten, se muutettiin samalla kestokuivikkeesta hiekkaparreksi. Navetta ei ollut silloin vielä valmis, joten pellolle syntyneet vasikat otettiin sadeyöksi sisälle latoon Möllin ja Riemun kanssa. Riemu hoivasi vasikoita ja molemmat nukkuivat kylki kyljessä niiden kanssa.

- Pihallakin kulkivat kaikki peräkanaa. Minä kun tulin paikalle, koirat saattoivat lähteä hetkeksi omille asioilleen. Kun taas palasin takaisin taloon, katselin hyvillä mielin ikkunasta, kun molemmat koirat palasivat omaehtoisesti vasikoiden luo ja pitivät niitä tiiviisti silmällä, naureskeli Jarmo tyytyväisenä.