SUSIEN PIHAVIERAILUT LOPPUIVAT MARTAN ALETTUA VIETTÄÄ YÖT ULKONA

TARINOITA TYÖKOIRINA TOIMIVIEN KASVATTIENI ARJESTA, osa 6: Martta, Virrat

Little Freak’s Farza

www.kennellittlefreaks.com

Syyskuu 2018

Järveltä nouseva sumu on jo ehtinyt peittää Ylä-Härkösen lammastilan järvenpuoleisen laidunlohkon, kun Martta pääsee töihin. Tilan emäntä, Nina Snellman, avaa petoaidan porttivaijerit ja Martta katoaa haukkuen laitumelle usvaiseen iltahämärään.

- Yleensä Martta käy ensin tervehtimässä lampaat ennen kuin lähtee tutkimaan aluetta, mutta nyt varmaan tuli joku vieras haju nenään ja piti mennä tarkistamaan tilanne, toteaa Nina.

Ylä-Härkösen lammastila Virroilla on luomutila, jossa toimii viljanviljelyn ohella korkeatasoinen jalostuslampola. Koron suku on viljellyt viljaa ja pitänyt karjaa tilalla vuodesta 1906 alkaen. Nykyinen isäntä, Juha Koro, aloitti tilan isäntänä sukupolvenvaihdoksen kautta vuonna 2005 ja keskittyi puhtaasti viljan viljelyyn. Kun Nina muutti tilalle, pariskunta alkoi miettimään lampolan perustamista ja vanhan navetan hyödyntämistä lampaiden kasvatuksessa. Koska tilan pelloista riitti sekä viljelyyn että lammaslaitumiksi, saapuivat ensimmäiset lampaat tilalle vuonna 2012.

Tällä hetkellä Ylä-Härkösen tilalla on noin 70 uuhta, viisi jalostuspässiä ja reilut 100 karitsaa. Tilan uuhet olivat viime vuoden tulosten perusteella kolmansia oman uuhiluokkansa karitsatuotosten perusteella (katraskoko 50-99 uuhta).

Aloitusvuonna lampaat saivat laiduntaa rauhassa vehreillä laitumilla, mutta turvallisuuden tunne loppui nopeasti, kun lähistölle ilmestyi susia jo heti seuraavana vuonna. Nina alkoi ottaa selvää laumanvartijoista, kun oli koiraihminen muutenkin. Pari vuotta hän seurasi tilannetta ja tutustui eri laumanvartijarotuihin kuten maremmaan ja pyreneittenmastiffiin. Hän oli kuitenkin tutustunut opiskeluaikoinaan opiskelukaverinsa kahteen keskiaasiankoiraan eikä saanut rotua pois mielestään.  Aikansa asiaa mietittyään Nina päätyi keskiaasiankoiraan sen käyttöominaisuuksien perusteella. Hän arveli rodun olevan rakenteeltaan kevyempänä myös toimivampi ja terveempi.

Käytyään aikansa läpi suomalaisia kasvattajia, Nina otti yhteyttä minuun 2014 keväällä, jolloin aloimme käydä läpi heidän tilansa tilannetta ja kerroin tarkemmin rodusta, suunnittelemastani pentueesta ja sen takaa tulevista linjoista, joissa oli takana Balkanilla laumanvartijoina toimineita koiria. Loppusyksyyn suunniteltu pentue tuntui taustaltaan kaikin tavoin sopivalta vaihtoehdolta ensikertalaiselle työkoiran ottajalle, mikäli pentueesta löytyisi riittävästi sopivia yksilöitä. Samasta pentueesta meni useita pentuja erilaisille eläintiloille työkoiriksi.

Tarkkailin pentujen käytöstä intensiivisesti eri olosuhteissa ja testailin niitä kevyesti ennen luovutusikää löytääkseni kuhunkin paikkaan sopivan yksilön ja niin päätös Ylä-Härkösen tilalle sopivasta koirasta oli syntynyt ja rauhallinen, tasapainoinen ja itsenäisen tuntuinen Martta muutti Virroille tammikuun lopussa 2015.

Siinä vaiheessa Martta oli jo kovasti odotettu työkoiran alku, koska sudet olivat käyneet röyhkeämmiksi ja ne vierailivat jo pihalla asti. Ensin pikku-Martan täytyi tietysti leimautua lampaisiin ja kasvaa aikuiseksi, jotta pääsisi tekemään töitä.

Martta muutti heti saavuttuaan lampolaan, jossa sillä oli lampaiden keskellä oma turvallinen aitaus, joka suojasi sitä isojen uuhien tallomiselta. Muutamassa päivässä Martta kotiutui lampolaan. Uteliaana pentuna se tutustui lampaisiin nopeasti puuhaillessaan mukana lampolan arkiaskareita, ruokintaa ja kuivitusta, tehtäessä.

Ensimmäisen kevään ja kesän Martta oli vapaana pihalla, mutta syksyllä se alkoi laajentamaan reviiriään ja oli pakko laittaa kiinni silloin, kun se ei ollut lampaiden kanssa laitumella. Tilan läpi kulkevien teiden ja laidunkierron vuoksi, laitumet ovat useammalla peltolohkolla. Kaikilla laitumilla on sähköaidat ja yksi on aidattu petoaidalla.

- Tavallisten matalien kaksilankaisten sähköaitojen taakse Marttaa ei uskalla jättää, ettei se mene yli, jos joku eläin tulee aidan taa. Lähinnä pelkäämme, että se jää auton alle reissullaan. Muuten Marttaa on välillä vaikea saada pois laitumelta, kun se haluaisi jäädä lampaiden luokse, naurahtaa Nina.

Ylä-Härkösen tilalla Martta tekee pääasiassa yötöitä. Se viedään illalla hämärän tullen laitumelle ja haetaan pois aamulla, kun ehditään. Vaikka laitumet ovat vähän kauempana, kuuluu Martan haukku yön pimeinä tunteina ja sen äänestä kuulee, kuinka lähellä tunkeutuja on. Mitä lähempänä on uhka, sitä järeämpi on haukku.

Ninan ja Juhan mukaan Martta on järkevä koira ja juuri sopiva heidän olosuhteisiinsa, kun tilalla kulkee jatkuvasti vieraita ihmisiä. Se on ihmisystävällinen ja rapsuteltavissa, kun oma väki on läsnä, mutta on selvästi ärhäkämpi oudoille tai yöllisille kulkijoille. Autotkin se tunnistaa eikä hauku tutuille autoille.

- Vaikka ison lammaslauman vahtimiseen pitäisi periaatteessa olla useampi laumanvartija, on Martta ajanut asian toistaiseksi hyvin ja pitänyt sudet ja ilvekset loitolla. Viimeinen pihahavainto susista oli toukokuussa 2015. Sen jälkeen kun Martta alkoi olla yötkin ulkona, ei susia eikä ilveksiä ole enää pihapiirissä näkynyt. Uskon, että laumanvartijan ennaltaehkäisevä vaikutus on suuri. Suunnitelmissa on kuitenkin hankkia vahvistusta vartiointiin siinä vaiheessa, kun teemme Martalla pennut.

PALJON VARTIJAT LUKA JA TOPI

TARINOITA TYÖKOIRINA TOIMIVIEN KASVATTIENI ARJESTA, OSA 5: 
Luka ja Topi, Joroinen

Little Freak’s Lucifer & Little Freak’s Nazar

www.kennellittlefreaks.com 

Maaliskuu 2018, Koivukumpu

Joroisissa sijaitsevalla Koivukummun tilalla vallitsee rauha. Kuutisensataa loppukasvatukseen tullutta liharotuista sonnia ja hiehoa nautiskelevat rehujaan tilavassa kylmäpihatossa ja keskellä ruokintapöytää ruokarauhaa turvaa nuori keskiaasiankoira uros Luka 15kk.  

Tilaa isännöivät sisarukset, Juho ja Johanna Anttonen, ostivat tilan isänsä, Jaakko Anttosen, kuoltua vuonna 2015. Jaakko aloitti lihakarjan pidon Joroisissa 30 vuotta sitten ja kehitti tilaa voimakkaasti kasvattamalla tilakokoa lisäpeltoja hankkimalla ja rakentamalla uudet tuotantorakennukset Koivukumpuun. Nyt tilakeskuksia on kaksi ja kolmas on rakenteilla.

Anttosen sisarukset ovat jatkaneet isänsä linjalla ja panostavat eläinten hyvinvointiin ja lihan laatuun takaamalla eläimille asianmukaiset olosuhteet. Kummassakin tilakeskuksessa eläimet elävät ilmavissa kylmäpihatoissa, mikä on pihvikarjalle paras ratkaisu. Väljät tilat antavat karjalle vapauden liikkua ja tuulensuoja ja talvikarva suojaavat kylmältä. Loppukasvatuksessa olevilla eläimillä on pihatossa vinomakuupohja, jota kuivitetaan tarpeen vaatiessa päivittäin turpeella tai ruokohelvellä. Emolehmätilalla Mustalahden tilakeskuksessa lehmät pääsevät kesäisin laiduntamaan vasikoidensa kanssa, osa ulkoilee myös talvella.

Sisaruksilla oli tilallaan aiemmin vartiokoirina kaksi pyreneittenmastiffia, mutta epämääräisen porukan lisääntyessa he päättivät panostaa varkauksien ennaltaehkäisyyn ja hankkivat ensimmäisen keskiaasiankoiransa, Lukan. Luka turvaa noin kuusisataapäisen pihvikarjan rauhaa Koivukummun tilakeskuksessa, jossa vartioitava alue on 10 hehtaaria. Tilan peltohehtaarikoko on noin 200ha.

Tammikuussa 2017 tilalle muuttanut pikkupentu asui pahimpien pakkasten yli sisällä talossa, mutta muutti heti pakkasten laannuttua kylmäpihattoon leimautumaan karjaan. Ensin se yöpyi omassa pienessä kopissaan aitauksessa, joka viritettiin ruokintapöydälle. Pian se sai jo yöpyä vapaasti pihatossa ja löysikin sopivan yöpymispaikan rakennuksen suojaiselta seinältä, kuivikkeiden keskeltä.

- Luka oli hyvin rohkea ja itsenäinen pentu ja tottui nopeasti sonneihin. Jo parin viikon päästä se halusi tulla mukaan karsinaan kääntämään portteja lantakäytävän puhdistuksen aikana. Aamuisin tiesi heti, että se on käynyt karsinoissa jemmaamassa luita ja tutustumassa sonneihin, kun yksinäinen kylkiluu tökötti pystyssä karsinan pahnoissa, nauraa Johanna. Onneksi Luka on niin järkevä ja rauhallinen, että sonnit hyväksyvät sen.

Nyt murrosikäinen Luka on suhtautunut hyvin tilalla käyviin vieraisiin, kunhan joko Juho tai Johanna ovat läsnä. Sukulaisten lapsista se pitää erityisesti ja nauttii pienten käsien rapsutuksista. Järkevä ja rauhallinen Luka on suosittu työntekijä myös tilan muiden työntekijöiden keskuudessa. Aika ajoin se joutuu jäämään yksin tilakeskukseen ja se jätetään sinne silloin vapaaksi. Tämä ratkaisu on jo poikinut noottia jätehuoltoyritykseltä, kun roskia oli yritetty hakea, mutta kuljettaja oli estynyt tekemästä työtään. Nyt Luka jää roskienhakupäivänä tarhaan. 

Yöksi Luka hakeutuu sonnien läheisyyteen. Johanna seuraa kameroista sen yöllisiä puuhia tyytyväisenä. Luka kuulostelee kauempaa kuuluvia ääniä ja kiertelee tilanteen mukaan ympäri pihattoa. Se käy tervehtimässä sonneja ja maistelee rehua ja porkkanoita. Välillä se asettuu pitkäkseen sonnien sekaan.

Päivisin Luka on mukana tilan arkiaskareissa. Se on poikkeuksetta mukana eläinten siirroissa ja vastaanottamassa uusia vasikoita. Hiljaisina hetkinä se hakeutuu korkeammalle talon läheisyyteen tarkkailemaan tilannetta. Kymmenen kilometrin päässä sudet ovat syöneet pystykorvia pihoista, mutta toistaiseksi eivät ole vielä eksyneet Koivukumpuun. Sillon harkintaan tulisi pakosta toisen laumanvartijan hankinta Lukan kaveriksi.

- Me koemme kyllä keskiaasiankoiran omaksi roduksi, se ei vaadi ihmisten seuraa, vaan viihtyy omissa oloissaan, on rohkea ja itsenäinen. Luka on tullut loistavasti toimeen sonnien kanssa ja ainakin toistaiseksi se on ollut hyvin järkevä ja maltillinen, toteaa Johanna.

Maaliskuu 2018, Mustalahti

Helmikuussa 2018 Johanna kävi hakemassa Sälinkäältä uuden vartijanalun kasvamaan toiseen tilakeskukseen, Mustalahden emolehmätilalle.

Myös keskiaasianpoika Topi on yöpynyt kylmimmät pakkasyöt sisällä talossa. Se on ollut tulevalla työpaikallaan nyt kuukauden päivät ja muuttaa pian kokonaan pihattoon. Päivät se kulkee mukana piha-askareita tekemässä.

- Topi on selkeästi temperamenttisempi kuin Luka ja se tykkäsikin alussa härnätä kissoja. Vaikka sai käpälästä, niin aina meni uudestaan. Nyt ne ovat jo kavereita ja Topi on oppinut rajansa. Se on saanut kaverin myös meidän pystykorvasta, jonka kanssa se seikkailee navetan ylisillä kuivikevarastossa. Välillä Topi viihtyy siellä yksinkin, mutta osaa onneksi hyvin varoa 3 metrin pudostusta, kertoo Johanna.

Maalis-huhtikuu on emolehmätilalla poikimisaikaa, joten Topi pääsee näkemään tilan varsinaista arkea ja tutustumaan vasikoihin niiden syntymästä asti. Se saikin nopeasti kaverin Pamela-vasikasta, joka joutui tuttipulloruokintaan emon vieroksuttua sitä. Nyt Pamela karkaa vähän väliä ruokintaesteen läpi ruokintapöydälle leikkimään Topin kanssa.

Topin vartioitavaan alueeseen tulee kuulumaan tilan eläinsuoja ja laitumet pihapiirin ympärillä, yhteensä 10 hehtaaria. Alueella liikuskelee myös karhu, joka viime kesänä pelotteli Anttosten lehmät langoista läpi niin, että ne löytyivät parin kilometrin päästä.

SUDET USKALTAUTUVAT YHÄ LÄHEMMÄS

TARINOITA TYÖKOIRINA TOIMIVIEN KASVATTIENI ARJESTA, OSA 4: Karelin ja Ottomaani

Little Freak’s Habib ”Ottomaani” ja Little Freak’s Guzar ”Karelin”

www.kennellittlefreaks.com

Tammikuu 2018

Lampaat ovat päässeet jo Lampolan suojiin, mutta Karelin ja Ottomaani viettävät yönsä ulkona. Lähinnä suota olevalla laidunlohkolla näkyy lumeen sulaneita jäisiä painaumia kohdissa, joissa koirat ovat yöpyneet. Tassujen jäljet kertovat, että laidunta on kierretty ja lähitienoota pidetty silmällä. Lohko on lähinnä Kontulanrahkan suota, jossa sudet ovat päivystäneet jo muutamia viikkoja helpon saaliin toivossa. Täällä ne ovat uskaltautuneet lähimmäksi Leinosen tilaa, vain vajaan 100 metrin päähän petoaidasta.

Lähistöllä on liikkunut erikokoisia laumoja jo kymmenisen vuotta, mutta nyt sudet ovat viipyneet läheisellä Kontulanrahkan suolla huolestuttavan kauan. Ne ovat saaneet saaliikseen peuroja, jotka on nautiskeltu viereisellä pellolla ja saalista tuntuu riittävän.

Öisin susien ulvonta suolla kuuluu kauas. Karelin ja Ottomaani vastaavat siihen raivokkaalla haukulla ja odottelevat innokkaana kutsumattomia vieraita petoaidalla. Vielä sudet eivät ole uskaltautuneet tai tunteneet tarvetta lähikontaktiin. Vartioivien koirien järeä haukku kertoo niille, että helpolla vierailijat eivät tule pääsemään.

Syksyllä sudet juoksentelivat noin 2km päässä Pöytyän puolella sijaitsevan talon takana sijaitsevilla pelloilla, mistä uutisoitiin näkyvästi iltapäivälehdissäkin. Perhe oli ymmärrettävästi peloissaan lasten ja koiransa puolesta. Pihaa ei ole aidattu ja tavallinen piha-aita on susille vain hidaste.

- En pelkää omsta puolestani, mutta sääliksi käy sitä henkilöä, joka suden suuhun ensimmäisenä tällä vuosituhannella Suomessa joutuu. Ennemmin tai myöhemmin ilmestyy häirikkösusi tai lauma, joka pitkästä aikaa ottaa ihmisen ruokalistalleen. Läheltä piti -tilanteita on sattunut viime vuosina useita, joissa sudet ovat alkaneet ahdistella esimerkiksi metsureita. Moottorisahalla pystyy puolustautumaan paremmin kuin koulurepulla, tuumii Leinonen.

Leinonen kertoo Lounais-Suomen susiongelman olleen tiedossa jo 10 vuotta, ja tehneensä itse kaiken, mitä laillisesti lammaskatraan turvaamiseksi voi tehdä. Susiaita ja laumanvartijakoirat sopivat hänelle, pienviljelijälle, jolla pellot ovat yhdessä lohkossa, isommilla tiloilla se ei välttämättä onnistu. Aikaa, vaivaa ja rahaa on käytetty kohtuuttoman paljon, mikä on kaikki pois tilan normaalista kehittämisestä ja avoin maatila on muuttunut sisäänpäin kääntyneeksi keskitysleiriksi, jossa tulijoille pitää antaa turvallisuussyistä lupa tulla.

Leinonen on sitä mieltä, että susia on maassamme liikaa. Niiden paikka on ennemminkin erämaatyyppisillä seuduilla kuin tiuhaan asutuilla alueille. Hän on kannanhoidollisen metsästyksen puolestapuhuja. 

- Kannanhoidollista metsästystä pitää suorittaa ampumalla laumasta muutaman päivän jahdin päätteeksi joku yksilö pois. Tämä siksi, jotta susilauma tietää, että ihmiset jahtaavat heitä ja he pitäisivät siksi jatkossa etäisyyttä ihmisasutuksiin. Ei susi ole tyhmä, se huomaa kyllä ihmisen aiheuttaman "häiriön" omassa rauhassaan. Yksinäisen suden ampumisesta ei ole niin suurta hyötyä, koska se ei tule muiden susien tietoon. Häirikkösudet ovat tietysti asia erikseen.

Leinosen naapurit ovat huomanneet, että Karelinin ja Ottomaanin haukku muuttuu selvästi, kun sudet ovat lähellä. Normaalista vartiohaukusta tulee raivokasta ja aggressiivista. Se on samalla ennakkovaroitus myös heille, että sudet ovat liikkeellä.