TARINOITA TYÖKOIRINA TOIMIVIEN KASVATTIENI ARJESTA, OSA 1:Karelin, Loimaa
Little Freak’s
Guzar
www.kennellittlefreaks.com
www.kennellittlefreaks.com
Lokakuu 2015
Kaukasiankoiran
pentu Karelin asuu Leinosen Lammastilalla Loimaalla, jossa se opettelee laumanvartijakoiran
töitä kolmen vanhan ja kokeneen laumanvartijan opastuksella. Tilalla riittää
vartioitavaa, sillä sen 28 hehtaarilla peltoa laiduntaa toukokuusta lokakuuhun 140
emolammasta. Kesällä karitsointi nostaa määrän jopa 350:en.
Loimaalla on
tapahtunut viime vuosina enenevässä määrin susivahinkoja, pahimmillaan sudet
ovat tappaneet 18 lammasta kerralla vain noin 30km päässä Leinosen tilasta. Leinosen Lammastilan vieressä olevalle
Kontulanrahka-suolle on muodostumassa pysyvä susikanta ja keväällä metsästäjät näkivät
pariinkin otteeseen suden jälkiä kylvöjen jälkeen pehmeällä pellolla, vain
parinsadan metrin päässä Leinosen tilasta. Ensimmäisellä kerralla susia oli
jälkien perusteella ollut kolme, seuraavalla kerralla viisi.
Leinosen tilalle
hankittiin ensimmäiset laumanvartijat jo vuonna 2007, kun sudet näyttivät
siirtyvän pikkuhiljaa yhä lähemmäksi. Se oli kaukokatseista toimintaa ja
Leinoselta ikään kuin hyppy tuntemattomaan, Suomen kulttuurissa kun
laumanvartijakoirien käyttö oli vielä silloin hyvin harvinaista eikä sitä ole
osattu oikein vieläkään täysin hyödyntää. Lisääntyneet susivahingot ovat
kuitenkin pikkuhiljaa lisänneet laumanvartijakoirien työkäyttöä myös Suomessa.
Laumanvartijat eivät kuitenkaan aina tuo
autuutta – ne eivät sovi kaikille ihmisille eikä kaikkiin olosuhteisiin. Laumanvartijarotujen
kirjo on laaja. Rotujen välillä ja myös rotujen sisällä yksilöiden välillä on
suuria eroja. Miten onnistua valitsemaan juuri se rotu ja se yksilö, joka sopii
omin olosuhteisiin? Kuinka paljon kasvattaja osaa auttaa pennun valinnassa? Jokamiehenoikeus
kävellä vapaasti metsissä ja pelloilla tuo omat haasteensa. Aitaaminen on kallista,
mutta yleensä välttämätöntä ja aidan pitää olla riittävän vahva olosuhteisiin
nähden. Pentu täytyy leimauttaa vartioitaviin eläimiin niin että se pysyy
laitumella yksin niiden kanssa, ei jahtaa niitä eikä leiki niillä eikä laajenna
omaa reviiriään naapurustoon. Matkalla on monta muutakin mutkaa, mutta
onnistuminen palkitaan suuresti.
Koska Leinosen
perheen nykyiset laumanvartijat, kaksi maremmaa ja yksi keskiaasiankoira,
alkavat jo ikääntyä, sai Karelin työpaikan Leinosen tilalta. Kaukasiankoira on
voimakkaasti vartioiva rotu, joka tarvitsee aidat ympärilleen, jotta vältytään
ylilyönneiltä. Leinonen oli panostanut petoaitaan jo aiemmin ja talousrakennukset
sekä noin 20 hehtaaria laidunta olivat jo valmiiksi susiaidan sisällä.
Kaukasiankoiraan rotuna hän oli tutustunut pikkuhiljaa vuosien varrella ja
tunsi nyt olevansa valmis hieman järeämpään vartijaan, kun puitteetkin olivat
kunnossa.
Karelinin
muuttaessa huhtikuussa 2015 Leinosen tilalle, tutustutettiin se heti perheen
muihin vartijakoiriin. Leikkikaveria se ei niistä saanut, enimmäkseen ne
välttelivät sen teräviä maitohampaita ja pitivät tulokkaaseen välimatkaa, mutta
hyväksyivät sen hienosti. Karelin asui kevään lampaiden kanssa pääosin sisällä
lampolassa ja leimautui näin tulevaan laumaansa. Karitsoinnin ollessa
kiivaimmillaan juuri sen saavuttua uuteen kotiin, pääsi sekin välillä mukaan
toimintaan ja kävi haistelemassa ja nuolemassa vastasyntyneitä karitsoja.
Karelin on
nyt 8kk ja lauman täysi jäsen. Se vietti kesän ulkona laitumella lampaiden ja
muiden laumanvartijoiden kanssa opettelemassa mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja
on nyt löytänyt paikkansa arjen keskellä. Sillä on massiivinen ääni, jolla se jyrähtelee
tarpeen tullen, mutta on muuten vielä lapsi ja koettaa edelleen turhaan saada
maremmanoja mukaan painiin. Aina välillä vanhukset ojentavat pojankloppia sen
kokeillessa rajojaan laumassa astumalla muita koiria. Vielä toistaiseksi
viimeisen sanan sanoo lauman johtaja Bacco ja Karelin tyytyy siihen.
Lokakuun puolivälissä
ajelin auringon paistaessa katsomaan Karelinia sen siskon, Kyllikin kanssa. Oli
hienoa huomata, että tuo pojankloppi oli sisäistänyt oman laumansa ja oli
valmis suojelemaan sitä siskon innostuessa. Kyllikki näki lampaita ensimmäistä
kertaa ja suhtautui niihin uteliaasti ja rauhallisesti. Karitsojen lähtiessä jossain
vaiheessa yhtäkkiä juoksuun, lähti Kyllikki iloisesti niiden mukaan. Karelin
katsoi menoa hetken ja lähti sitten perään. Se jyrähti matalalla äänellä ja
tarttui Kyllikkiä niskasta pysäyttäen sen. Aivan mahtava suoritus nuorelta
pojanklopilta!
Laumanvartijan tarkoitus on karkottaa pedot ensisijaisesti haukkumalla ja Leinonen toivookin, ettei kohtaamisia susien kanssa koskaan tule. Niitä kuitenkin odotellessa koirat ilmoittelevat susien ja muiden tunkeilijoiden liikkeistä hämärän laskeuduttua ja karkottavat tarvittaessa alueelle tunkeutuneet naapurin koirat lampaiden läheltä.
www.kennellittlefreaks.com
