TOPI - KAIKESSA MUKANA

TARINOITA TYÖKOIRINA TOIMIVIEN KASVATTIENI ARJESTA, osa 8: Topi, Tololan tila, Joroinen

Little Freak’s Partizan 

www.kennellittlefreaks.com

 Syyskuu 2019

Kaitaisten kylässä, Joroisten viljavissa maisemissa sijaitseva Tololan tila on ollut Jouni Uotisen suvun hallussa 1800-luvun lopulta asti. Tänä päivänä Jouni pyörittää tilaa yhdessä avovaimonsa Outi Honkapuron kanssa. Tilan päätuotantosuunta on lammastalous, minkä lisäksi heillä on pienesti myös sonneja, sikoja ja kanoja. Tilalla viljellään heinää, kauraa ja ohraa sekä tehdään monenlaista koneurakointia.

Etelä-Savon korkeudella on runsaasti suurpetoja, niinpä myös Tololan tilan lähellä on tehty useita karhuhavaintoja ja kotipihalla on lähivuosina vieraillut susi, ilves ja ahma.

Kahdeksan vuotta sitten Outi ja Jouni tutustuivat laumanvartijoista maremmaan. Rotu kiinnosti, koska se ei ollut silloin Suomessa kovin yleinen ja suht tuntematon rotu houkutti haasteena. Koska Outi ymmärsi maremman olevan laumanvartijoista miedommasta päästä, rotuvalinta tuntui turvalliselta aloittaa työkoirakokeilu. Niinpä Tololan tilalle saapui Mikkelistä maremman urospentu Rampe pitämään pihapiiriin yleistä kuria ja järjestystä. Pentu osoittautui helpoksi, vahtimista ei tarvinnut opettaa ja se oli pääasiassa ystävällinen vieraille. Kun Rampen työikä alkoi olla lopuillaan ja pedot alkoivat selvästi lisääntyä alueella, oli aika hankkia vahvistusta vartiointiin. Koska Rampen kanssa oli kaikki sujunut hyvin, uskaltautuivat Outi ja Jouni ottamaan tiukemman rodun ja päätyivät pitkän harkinnan jälkeen keskiaasiankoiraan.

Outi tutustui rotuun itsenäisesti ja otti jo aika alkuvaiheessa yhteyttä minuun. Sopivaa pentuetta odotellessa kävimme lukuisia syventäviä keskusteluita aiheesta ja painotin keskiaasiankoiran tiukkaa vahtiviettiä vieraiden ihmisten ja alueelle pyrkivien eläinten suhteen.  

Tammikuun puolivälissä 2019 syntyi vihdoin Little Freak’s P -pentue, jossa emänä oli oma kasvattini, musta turkmeeni Little Freak’s Haisha. Haishan eli Rauhan kaikki kolme veljeä työskentelevät työkoirina tuotantoeläintiloilla, joista juttua myös tässä blogissa. Ne ovat voimakasluonteisia, hyvähermoisia ja tasapainoisia. 

Rauhan molemmat vanhemmat ovat omia tuontejani, isä Venäjältä, emä Serbiasta. Isänä P-pentueessa oli virolainen uros, Alton Renbe. Yhdistelmä vaikutti hyvältä ja pennut kasvaessaan lupaavilta, niinpä Outille ja Jounille valittu urospentu, Topi, muutti Joroisiin maaliskuun puolivälissä, keskelle kiireisintä karitsointia.

Kiireisen arjen vuoksi Topille ei juuri ollut omaa aikaa, vaan sen oli pakko sopeutua samantien laumaan ja luovia itsekseen lampolan hektisessä menossa.

- Rampe ei varsinaisesti ilahtunut pikkukaverista ja sitä piti ensin vähän varoa. Vähän tietysti suretti, kun ei tulokkaalle ollut ylimääräistä aikaa, mutta eipä tuo näyttänyt Topia kovasti surettavan.  Rampen lisäksi yritettiin varoa, ettei Topi menisi sonnien jalkoihin, mutta siellähän se tietysti ensimmäisenä oli, kun ei sonnien niskapuomi pientä pentua pidättele! naurahtaa Outi. Topi pujahti sonnien seuraan aina, kun huvitti ja kulki itsekseen niiden jaloissa. Sonnit ihmettelivät pikkiriikkistä tulokasta ja kumartuivat nuuskuttamaan sitä – onneksi mitään ei sattunut.

Synnyttävistä emälampaista Topi saatiin pidettyä erillään lisäporteilla. Kun sen kotiutumisen aikaan syntyneet karitsat ehtivät muutaman viikon ikään ja ne eristettiin omiksi laumoiksi, alkoi Topi viihtymään karitsojen seurassa. 

Se kiipesi ruokintapöydälle niiden nuuhkuteltavaksi ja usein myös nukahti sinne.  Outi oppi pian, että jos Topi oli kadoksissa ja paniikki alkoi iskeä, vilkaisu ruokintapöydälle riitti – sieltä se Topi usein löytyi nukkumasta karitsojen keskeltä.

Ensimmäiset kaksi kuukautta Topi nukkui yöt lämpimässä tallissa toisen työkaverinsa, australiankoolie Cindyn kanssa. Toukokuussa, kun kelit lämpenivät, se sai liikkua myös öisin vapaasti ulkona. Topin pantaan kiinnitettiin kuitenkin varmuuden vuoksi GPS, josta näki missä se milloinkin viiletti. Aamuinen reittitarkistus näytti, että pentu teki öisin yllättävän isoa lenkkiä lähipelloilla, välillä yksin, välillä Rampen kanssa.  

Arki tuotantoeläintilalla on sujunut hyvin, vaikka Topi on mukana kaikessa, vaikka väkisin. Se hengaa niin sonnien kuin sikojenkin kanssa ja osallistuu kaikkeen tilan tekemiseen hevosen kengityksestä karitsojen tuttipulloruokintaan. Vielä se ei ole saanut varpaille astumista pahempaa osumaa. Ja kun sen loputon uteliaisuus tiedetään, laitetaan se vahinkojen välttämiseksi suosiolla karsinaan, kun herkästi potkivaa hevosvarsaa liikutellaan.

Topi on osoittanut kotitilallaan hyvin vahvoja vartiointitaipumuksia ja väläyttelee niitä myös oman reviirin ulkopuolella, jos mukana on omaa laumaa. 

Elävä Maaseutu -messuilla elokuussa 7kk Topi oli Rampen kanssa omassa aitauksessaan lampaiden vieressä. Se tuli alussa ihmisten rapsuteltavaksi, mutta ei oikein välittänyt vieraiden huomiosta ja vetäytyi hetken kuluttua omaan rauhaan makaamaan keskemmälle aitausta.  Ihmisiä rakastava Rampe paistatteli yleisön huomion keskipisteenä ja vaati aina tassulla lisää rapsutuksia. Topin mielestä ihmiset saivat olla aitauksen vieressä, rapsutella Rampea ja syöttää lampaita, mutta vierailevilla koirilla ei ollut mitään asiaa aitausten lähelle.

- Topi näytti nuokkuvan silmät ummessa pidemmällä aitauksessa, mutta kaiken se kyllä noteerasi. Ja kun se havaitsi vieraan koiran lähestyvän, se singahti aidalle ja kertoi selkeästi, että tänne ei tulla, kertoo Outi. Se oli niin tosissaan, että meidän oli varmuuden vuoksi pakko kieltää vieraiden koirien pääsy lammasaitausten luo.

Myös Tololan tilalla vierailee erilaisia ryhmiä ja yksittäisiä ihmisiä. Vaikka Topi on tiukka vahti ja pysäyttää itsevarmasti tulijat, antaa se kuitenkin ohjat Outille, jos Outi on paikalla. Silloin Topi ottaa ensin kontaktin vieraisiin, tutkii kaikki ja asettuu sitten pienen matkan päähän tarkkailemaan. Se on koko ajan läsnä ja pitää tilannetta silmällä, mutta ei välitä vieraiden rapsutuksista. Outille mieluisana yllätyksenä se sietää hyvin myös hälinää. Mitä kovempi meno, sitä rauhallisempi Topi.

- Molemmat koirat ovat maksaneet oppirahansa jossain vaiheessa ja pari kanaa on menetetty, mutta molemmilla on tehtävänsä. Rampe avoimena ja sosiaalisempana on hyvä PR-tehtävissä ja tietysti sekin vahtii.  Niiden vahtimisessa on vaan valtava ero. Topi on selvästi tosikompi ja sen haukusta kyllä kuulee, millä mielellä se on. Skaala vaihtelee ilmoituksesta varoitukseen ja raivoon. Meille on uutta, mutta mieluisaa, että se on niin tosissaan jo nyt 8kk iässä. Öisin se saattaa rynnätä vihaisesti haukkuen yksinään pellon laitaan ”vihollista” vastaan. Joskus Rampe lähtee Topin mukaan, joskus jää pihaan.

Myös Topin ketteryys ja liikunnallisuus on yllättänyt Outin. Se on aktiivinen vahti, joka kipaisee helposti pellolta toiselle, mikään ei tunnu oikein olevan este sille, vaikka sähkölankoja se jo osaakin varoa. Outi iloitsee myös, että urokset tulevat ainakin vielä keskenään toimeen ja voivat jopa syödä rinnakkain. Aikaisemmin Topi nukkuikin Rampen kanssa etupihalla, mutta siirtyi 8kk iässä nukkumaan yksin toiselle puolen taloa.

Topin monipuoliset ruokailutottumukset ovat herättäneet Outissa ja Jounissa hilpeyttä. Se syö kuulemma ihan kaiken, omenat ja luumutkin puusta niin korkealta kuin ylettää. Tänä syksynä Outi joutui ensimmäistä kertaa pyytämään äidiltään omenia piirakkaan, kun omat oli jo syöty.