TARINOITA TYÖKOIRINA TOIMIVIEN KASVATTIENI ARJESTA, OSA 2:Karelin ja Ottomaani, Loimaa
Little Freak's Habib "Ottomaani" ja Little Freak's Guzar "Karelin"
www.kennellittlefreaks.com
Kesäkuu 2016
Lähestyn
Leinosen lammastilaa ja pysäytän auton sähköaidan viereen. Tiedän, että koirat
ovat töissä vasemmanpuoleisella laidunlohkolla, laitumen toisessa päässä ja
otan kameran valmiiksi esiin. Ehdin vaihtaa muutaman sanan isännän kanssa ennen
kuin koirat saapuvat portille.
Karelin 16kk tunnistaa minut ja vahtihaukku muuttuu
ystävälliseksi. Turkmeenipentu Ottomaani 7kk sen sijaan ei enää muista minua.
Se lopettaa isännän rauhoitellessa haukkumisen, mutta kulkee edes takaisin,
muristen ja karvat pystyssä. Se ei todellakaan halua päästää minua omalle alueelleen.
Jonkin ajan
kuluttua pääsemme menemään laitumelle ja hetken haisteltuaan Ottomaani hyväksyy
minut ja saan rapsutella sitä. Siinä on tosin haasteensa, koska Karelin haluaa
painia. Se tunkee karhumaisen päänsä joka raosta ja taluttelee minua
käsivarresta pitkin laidunta. Kasvattajana tunnen sen suvun niin hyvin, etten
viitsi yhtään innostaa sitä tai joudun todellakin painimaan.
Leinosen vanha keskiaasiankoira, Sokrates, nukkui pois marraskuussa ja tilalle jäi työkoiriksi enää kaksi vanhaa maremmaa ja nuori Karelin. Kaukaa viisaasti Leinonen päätti ottaa kasvamaan vielä yhden vartijanalun, jottei Karelin jää yksin, jos vanhuksille sattuu jotain. Vanhat ja kokeneet maremmat saivat siis uuden lapsukaisen opetettavakseen.
Ottomaani on
keskiaasiankoira, mutta se on niin sanottu turkmeeni eli Turkmen Alabai. Sen suku
ja verilinjat ovat Turkmenistanista lähtöisin ja sen jalostuksessa on käytetty
vain puhtaita turkmeeneja. Turkmenistan on suljettu maa ja siellä Turkmen
Alabai on statussymboli, jonka maastavienti on lailla kielletty. Muualla asuvat
turkmeenit pohjautuvat maasta aikanaan, laillisesti tai laittomasti, tuotuihin
yksilöihin.
Ottomaanin
piti alun perin lähteä työkoiraksi vuoristoon Unkariin, mutta korvien
typistämättömyyden vuoksi se jäi Suomeen ja pääsi Leinosen tilalle töihin. Karelin
otti uuden tulokkaan riemulla vastaan ja ne ovat olleet erottamattomat siitä
asti.
Toukokuussa
molemmat maremmat nukkuivat pois. Onneksi ne ehtivät opettaa Karelinille kuinka
lampaiden kanssa käyttäydytään. Se on iso ja riehakas uros ja vieraita kohtaan
aika raju, mutta lampaiden kanssa hyvin maltillinen. Sillä ei ole hoivaviettiä
niitä kohtaan, mutta vartioviettiä kyllä. Ottomaani on osoittanut vartiovietin
lisäksi myös hoivaviettiä.
Viikko
sitten Leinonen kutsui aamulla koiria aamiaiselle. Kumpaakaan ei kuulunut,
vaikka ne viettivät yleensä yön pihassa lampaiden yöpyessä vielä lampolassa. Leinonen
alkoi jo huolestua, kunnes koirat viimein ilmestyivät pihaan tyhjältä laidunalueelta.
Molemmat olivat jotenkin levottomia ja Karelin suhtautui Leinoseen hyvin suojelevasti.
Ahne koira ei välittänyt sillä kertaa aamiaisestakaan. Päivällä sitten selvisi,
että naapuripellolla oli nähty susia aamuyön tunteina. Juuri siltä suunnalta
Karelin ja Ottomaani olivat aamulla tulleet. Ne ovat saattaneet olla
susijahdissa, kun ei adrenaliiniryöpyn takia ruokakaan maistunut Karelinille.
Pidimme
kuvauksessa pienen tauon ja ajattelimme hiipiä hissuksiin takaisin laitumelle,
jos vaikka saisin vielä ennen lähtöä jonkun kivan yllätyskuvan. Karelin huomasi
ja tunnisti meidät jo kaukaa, mutta Ottomaani veteli sikeitä eikä herättyään
ilahtunut yhtään havaitessaan tunkeilijoita. Sille tuli kiire pelastaa lampaat ja häätää tunkeilijat.
Ensi yöstä
alkaen lampaat jäävätkin yöksi laitumelle vartijoidensa kanssa. Leinosta ei
huoleta naapurissa nähdyt sudet. Ei minuakaan.
